Läpinäkyvyys on tärkeä asia, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta mikä mahtaa olla se riippumaton taho, joka saa vaivatta mediatilaa vaatimalla läpinäkyvyyttä toisilta, mutta itse piileksii mieluummin näkymättömissä?

KKV eli kilpailu- ja viestintävirasto julkaisi kesällä tekijänoikeusjärjestöjä koskevan selvityksen. Olisin halunnut löytää lukemastani vaikkapa sen tosiasian, että kotimaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat läpinäkyvyydessään maailmanlaajuisesti parasta A-luokkaa. Ja että kollektiivihallinnon direktiivin valmistelu on juuri  tuottanut kaikkea sitä informaatiota, jota KKV:n selvityksessä kaipaillaan.

Se, että tekijänoikeuksia ei voi tilittää musiikintekijän yritykselle, oli KKV:n selvityksessä listattu Teoston puutelistaan. Teoston ja sen jäsenjärjestöjen veroaloitteesta olisi helposti selvinnyt, että syy löytyy verolainsäädännöstä. Mutta meiltä tekijöiltähän ei kommentteja kyselty. Keneltä kysyttiin? Selvityksestä löytyi neljä nimeltä mainittua tekijänoikeusjärjestöä ja yhdeksän nimetöntä käyttäjätahoa. Läpinäkyvyyttäkö kaivattiin?

Syyskuussa uutisoitiin, että Eduskunnan sivistysvaliokunta kuulee Järkeä tekijäoikeuslakiin -aloitteeseen liittyen ”nykyisiä käytäntöjä kritisoivia riippumattomia tahoja”. Näitä tahoja edustavat mm. edellä mainittu KKV sekä tekijänoikeuskorvauksista äskettäin väitellyt Olli Vilanka, jonka mukaan ilmainen ja vapaa nettijakaminen kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Vilanka pitää ongelmallisena sitä, että tekijät eivät itse hallinnoi kaikkia oikeuksiaan, vaan ovat antaneet ne tekijänoikeusjärjestöjen hallinnoitaviksi. Väitteet eivät kerro tohtorismiehen riippumattomuudesta, vaan tieteelliseen muotoon piilotetusta lobbauksesta. Läpinäkyyvyttäkö kaivattiin?

Myös Ylen lakiasiainjohtaja Katri Olmo käyttää läpinäkyvyyskorttia 3.9.2014 päivätyssä blogissaan. Hän valittaa Ylen lapioivan sokkona rahaa tekijänoikeusjärjestöille. Rahaa, joka hänen lohdukseen “ainakin jossain määrin” jaetaan kotimaisille tekijöille.

Kenelle Olmo epäilee rahojen suurimmaksi osaksi päätyvän? Millaiseen vuoropuheluun hän vihjailullaan pyrkii? Hyvässä hengessä käydyt neuvottelut sopimusten selkiyttämiseksi niin tekijä- kuin tekijänoikeusjärjestöjenkin kanssa saavat julkisuudessa epämääräisen sävyn. Läpinäkyvyyttäkö kaivattiin?

Katri Olmo osallistui myös Elvis ry:n paneelikeskusteluun, jonka otsikko oli Ulkoistetaanko suomalaisen kulttuurin tekeminen? Katalogimusiikin käyttöä Ylen tuotannoissa hän perusteli hinnan sijaan helppoudella ja korosti, että sitä käytetään vain ohjelmissa, joissa musiikin rooli ei ole merkittävä. Yle ei siis pidä merkittävänä vuosikymmenen suurinta draamasatsaustaan, sairaalasarja Sykettä, koska ohjaaja Joona Tena sai määräyksen käyttää tuotannossa ruotsalaisen Epidemic Soundin musiikkia. Samaisessa keskustelussa kävi ilmi, ettei  Ylen hallituksen jäsen Heikki Hellman ollut kuullutkaan tällaisesta käytännöstä ja huudahti: “Eihän tällainen touhu vetele!” Läpinäkyvyyttä siis todella kaivattiin!

Tämä kirjoitus ei tule riippumattomalta taholta. Minä nimittäin lobbaan, laillisesti ja läpinäkyvästi. Ja niin tekevät kaikki muutkin, joilla on oma, yhteinen tai jonkun kolmannen etu ajettavanaan.

Jos läpinäkyvyyden vaatimus koskee meitä kaikkia toimijoita, olen iloinen! Jatkakaamme yhdessä kohti entistä läpinäkyvämpiä, oikeudenmukaisempia ja kohtuullisempia sopimuksia. Vaan huomaankohan aina, ja huomaavatkohan päättäjämme, kun  ovelasti piilotettua, valmiiksi pureskeltua  asennepakettia tarjoillaan meille puolueettomana mielipiteenä, tieteellisesti tutkittuna tietona, suoraan “riippumattomalta taholta”?

Kaija Kärkinen
Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja